Koulutus on keskeinen tekijä nuoren kiinnittymisessä yhteiskuntaan. Puutteellinen koulutus kasvattaa riskiä syrjäytymiseen. Toisaalta hyväkään koulutus ei enää takaa pysyvää työpaikkaa ja taloudellista turvaa. Tämä on ollut omiaan hämärtämään nuorten käsitystä koulutuksen arvosta ja merkityksestä. Tosiasiassa toisen asteen tutkinto kuitenkin alkaa olla minimivaatimus sille, että nuori onnistuu kiinnittymään työhön ja yhteiskuntaan ongelmitta. Tämän päämäärän saavuttaminen edellyttää nuorelta riittäviä taitoja ja myönteistä asennetta oppimiseen, joiden vahvistamisessa peruskoulu on ratkaisevan tärkeä.
Suomalaisen peruskoulun oppimistulokset ovat olleet erinomaisia. Vielä 2010-luvun puolivälissä Suomi oli tuloksiltaan kiistatta maailman johtava koulutusmaa. Edelleen nuortemme osaaminen on korkeaa tasoa, etenkin muihin Euroopan maihin verrattuna. Kehityksen suunta on kuitenkin ollut huolestuttava. Nuorten kiinnostuksessa ja ajankäytössä on tapahtunut suuria muutoksia, joilla on kielteisiä vaikutuksia heidän sitoutumiseensa ja kiinnostukseensa kouluun.
Uudet opetussuunnitelman perusteet viitoittavat tietä muuttuvaan peruskouluun. Perusteet painottavat muun muassa koulun toimintakulttuurin, laaja-alaisen, oppiainerajat ylittävän osaamisen ja yhdessä tekemisen tärkeyttä. Koulun odotetaan uudistuvan yhteisönä, jossa opettajien keskinäinen yhteistyö, oppilaiden osallisuuden vahvistaminen ja ympäröivän yhteisön tiiviimpi nivoutuminen arjen työhön ovat tavoiteltuja kehityssuuntia.
Perusteet pyrkivät ottamaan huomioon myös sen miten teknologian kehitys heijastuu nuorten ajankäyttöön ja arvostuksiin. Koulu joutuu entistä tiukemmin kilpailemaan nuorten kiinnostuksesta ja ajasta. Uusien sähköisten oppimisen ympäristöjen tuominen luontevaksi osaksi koulujen arkea onkin uudistuksen keskeisiä tavoitteita. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin 500-sivuisen dokumentin keskeiset ajatukset ovat muovautuneet uudenlaiseksi arjen pedagogiikaksi paikallisessa opetussuunnitelmatyössä. Vakava uhka uudistuksen onnistumiselle on opettajien puutteellinen täydennyskoulutus. Kuntien ja valtion taloudelliset leikkaukset ovat kohtuuttoman usein kohdistuneet opettajien tukemiseen heidän ammatillisessa uudistumisessaan.
Uudistuva opetussuunnitelma tavoittelee koulutyön sisällön uudistumista. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Tarvitaan vakavaa paneutumista myös peruskoulun rakenteisiin. Nykyinen rakenne on luotu 1970-luvun yhteiskunnan tarpeisiin. Vastaako sisällöltään ja kestoltaan kaikille yhdenmukainen koulu nuorten eriytyviin ja yksilöllistyviin tarpeisiin? Nykyinen oppimista koskeva tietämys ja uuden teknologian tarjoamat työkalut mahdollistavat aiempaa joustavammat tavat järjestää opetus, jos tähän löytyy poliittista tahtoa. Tarvitaan myös uusia ratkaisuja nuorten koulutustakuun toteutumiseen. Sote-uudistuksen myötä on luontevaa, että kunnat vastuutetaan varmistamaan toisen asteen tutkinto mahdollisimman monelle, mieluiten jokaiselle, nuorelle. Tällöin myös nykyiset koulumuotoihin sidotut ohjausjärjestelmät ja irralliset nuorten tukiohjelmat kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi, joista vastuu on opetustoimen ammattilaisilla niin kunnissa kuin valtakunnan tasolla.
Oma linja -tutkimushanke julkaisi infopaketin eriarvoistuvasta peruskoulusta 9.8. Lue lisää täältä.
Lisätietoja Jyväskylän yliopiston koulutustutkimuksista voi lukea täältä.