Viime viikkojen uutisotsikot ovat kertoneet joka viidennen suomalaisen nuoren miehen olevan vailla koulutus- tai työpaikkaa. Osa otsikoista on laittanut vielä paremmaksi ja sijoittanut viidenneksen nuorista miehistä koulutuksen ja työvoiman ulkopuolella. Lievää sekaannusta aiheuttaneiden uutisten taustalla on viimeisimmässä OECD:n Education at a Glance – julkaisussa raportoitu yli 20 prosentin NEET-luku suomalaisille 20–24 –vuotiaille miehille.
NEET (Not in Employment, Education or Training) on hivuttautunut työttömyysasteen rinnalle kuvaamaan nuorten tilannetta. Moniulotteisen ilmiön tiivistäminen yhteen lukuun on tunnetusti hankalaa. Jo pelkän työttömyyden mittaaminen on nuorten kohdalla vaikeaa puhumattakaan laajemmasta NEET-käsitteestä. Mittarit menevät myös osittain päällekkäin. Suomessa virallisen työttömyysasteen nuorista valtaosa on opiskelijoita, joista NEET-nuoriksi lasketaan ainoastaan ei-opiskelevat työttömät. NEET pitää sisällään myös kaiken muun työn ja koulutuksen ulkopuolella olemisen. Tämä on hyvä pitää mielessä, sillä kaikki NEET-nuoret eivät tosiaankaan ole syrjäytyneitä, eivätkä edes kovin kummoisessa syrjäytymisriskissä.
Pelkällä olankohautuksella kasvaneita lukuja ei kuitenkaan kannata ohittaa. OECD:n raportoima NEET on onneksi korkeimmasta päästä. Se lasketaan vuoden ensimmäisen neljänneksen tiedoista, mikä tuottaa 4,5 prosenttiyksikköä korkeamman luvun kuin Tilastokeskuksen käyttämä vuosikeskiarvo. Laskutavasta riippumatta tosiasia on kuitenkin se, että ainakin nuorten miesten työn ja koulutuksen ulkopuolisuus on yleistynyt merkittävästi. Jostakinhan se kertoo ja yhdeksi selitykseksi on ehditty jo tarjota koulutusketjun muutoksia.
Katsotaanpa, löytyisikö vaihtoehtoisia selityksiä pienoisella tilastoaineistojen selauksella.
Työmarkkinatutkijalle ensimmäisenä mieleen juolahtaa työttömyys. Talouden luistimet karahtivat soraan seitsemisen vuotta sitten ja vauhti on ollut verkkaista aina siitä lähtien. Tutkimusten perusteella nuorten työttömyys reagoi aikuisväestöä voimakkaammin suhdannevaihteluihin, ja tämän voisi olettaa heijastuvan NEETiin. Yhteyttä selvennetään kuviossa 1, joka esittää työvoimatutkimuksiin perustuen ikäluokan NEET-nuorten ja työttömien nuorten väestöosuuksissa tapahtuneet muutokset vuoteen 2008 verrattuna. Työn ja koulutuksen ulkopuolella oli vuonna 2015 viisi prosenttiyksikköä enemmän 20–24-vuotiaita nuoria kuin vuonna 2008. Samaan tahtiin kasvoi myös virallisen työttömyyskäsitteen mukaisten nuorten osuus ikäluokan väestöstä. Jos työttömien nuorten joukosta poistetaan opiskelevat työttömät, työttömyyden yleistyminen vastaa vähintään kahta kolmannesta NEETin kasvusta.
NEET ja työttömyys, kasvu vuoteen 2008 verrattuna. Kuviot perustuvat kirjoittajan Eurostatin tilastoista tekemiin laskelmiin.
Valtaosa NEETin kasvusta johtunee siis työttömyydestä. Työvoimatutkimus luokittelee työttömäksi henkilön, joka on työtä vailla, valmis ottamaan työn vastaan kahden viikon kuluessa ja etsinyt aktiivisesti työtä haastattelua edeltäneiden neljän viikon aikana. Kuvastaisiko jäljelle jäänyt parin prosenttiyksikön kasvu vakavamman syrjäytymisongelman laajentumista? Henkilömäärissä mitattuna puhutaan tällöin noin 6 000 nuoresta kummassakin ikäryhmässä. Tilastot eivät tarjoa suoraa vastausta, mutta pientä valoa voisi tarjota taulukkoon 1 Eurostatin tilastotietokannasta kootut luvut, joissa NEET jaotellaan kahdella eri tavalla. Ensimmäinen jako tapahtuu työttömien ja ei-aktiivisten kesken. Toisessa NEET-nuoret jaotellaan työtä haluaviin ja sellaisiin, jotka eivät halua työtä. Taulukosta on jälleen jätetty pois 15–19-vuotiaat siitä yksinkertaisesta syystä, että tässä ikäryhmässä NEET on kovin alhainen (4,8 %), eikä siinä ole tapahtunut juuri minkäänlaisia muutoksia.
Työn ja koulutuksen ulkopuolisuus on yleistynyt voimakkaimmin nuorilla 20–24-vuotiailla miehillä (8 prosenttiyksikköä). Kasvu jakaantuu puoliksi työttömien ja Eurostatin nimeämien ei-aktiivisten kesken. Jälkimmäinen ryhmä voisi kertoa vaikeammasta syrjäytymisestä, ellei jako olisi suomalaisten alle 25-vuotiaiden keskuudessa hieman hankala. Kouluttamaton alle 25-vuotias nuori kohtaa työttömäksi rekisteröityessään viiden kuukauden odotusajan ennen oikeutta työmarkkinatukeen. Jos nuori kokee työn ja koulutuksen ulkopuolisen ajan väliaikaisena, hän ei välttämättä vaivaudu rekisteröitymään työttömäksi, mikä voi hyvin heijastua myös työvoimatutkimuksen vastauksiin. Samalla selittyisi se, miksi vanhemman ikäryhmän miehillä 5 prosenttiyksikköä kasvanut NEET heijastuu huomattavasti vähemmän ei-aktiivisuudessa kuin työttömyydessä (1,7 vs. 3,2).
Yhtä kaikki taulukon 1 lukujen valossa nostaisin vieläkin työmarkkinoiden vaikeudet tärkeimmäksi taustatekijäksi sille, miksi yhä useampi nuori mies on työn ja koulutuksen ulkopuolella. Välitöntä syrjäytymistä työmarkkinoilla koetut takaiskut tuskin aiheuttavat. Pitkittyessään tilanne voi kuitenkin muuttua. Jos syrjäytymisriski sattuisi jollakin tavalla liittymään työhaluttomuuteen, niin tilanteesta ei kannata ainakaan vielä olla valtavan huolissaan. Työtä haluamattomien NEET-miesten osuudet ikäryhmien väestöstä vaikuttaisivat pysyneen varsin maltillisena läpi vuosikausien heikon talouskasvun.
NEET jaoteltuna aktiivisuuden ja työhalukkuuden mukaan (osuus ikäryhmän väestöstä).
Naisten kohdalla työmarkkinoihin pohjautuva selitys ei ole niin selkeä, sillä heillä työttömien ja työtä haluavien osuudet ovat selkeästi miehiä alhaisempia. Työmarkkinatekijät voisivat selittää työn ja koulutuksen ulkopuolisuuden yleistymisen myös naisilla, mutta tason selittämisessä ne toimivat huonommin. Erityisen silmiinpistävää on 25–29-vuotta täyttäneiden NEET-naisten suuri osuus. Luontevin selitys löytynee jälleen instituutioista ja etenkin perhevapaista. Muulla tavoin näin korkeaa NEET-lukua, ei-aktiivisuutta ja työhaluttomuutta juuri tämän ikäryhmän naisten keskuudessa on kovin hankala selittää. Ottamatta sen enempää kantaa perhevapaisiin se voitaneen kuitenkin todeta, että syrjäytymisen kanssa niillä tuskin on kovin paljoa tekemistä. Ylipäätään NEET ei tunnu käsitteenä kovin mielekkäältä 25–29-vuotiaiden naisten kohdalla.
Tilastoja silmäillessä paljastui vielä toinen tekijä, jossa on tapahtunut reipasta kasvua vuoden 2008 jälkeisenä aikana. EU:n tulo- ja elinolotilasto kertoo suomalaisten nuorten pitkäaikaisista sairauksista johtuvien terveysongelmien yleistyneen eri ikäryhmissä 3-8 prosenttiyksiköllä. Samaan aikaan niiden nuorten osuus väestöstä, jotka eivät raportoi pitkäaikaisten rajoitteiden vaikeuttavan elämäänsä, aleni neljällä prosenttiyksiköllä. Tiedot ovat valitettavasti vain vuoteen 2012 saakka, mutta jotakin itse koetussa terveydentilassa näyttäisi tapahtuneen. Työmarkkinatutkijan värillisten lasien takaa katsottuna ei tietysti ole täysin poissuljettua sekään, että nämäkin havainnot juontuisivat työmarkkinoilla koetuista ongelmista.
Muutoin nuorten tilanne vuoden 2008 jälkeen näyttää kovin muuttumattomalta. Maahanmuuttajien osuudet ikäluokkien väestöissä ovat lievässä kasvussa, mutta muutokset näkyvät lähinnä ensimmäisissä desimaaleissa. Opiskelijoiden osuus on miehillä lievästi alentunut ja naisilla hieman kohonnut. Työvoimatutkimusten perusteella muutokset ovat kuitenkin suurimmillaankin vain prosenttiyksikön luokkaa. Ainoa romahdus esiintyy 20–24-vuotiailla naisilla, joilla opiskelijoiden osuus ikäluokan väestöstä aleni yli 4 prosenttiyksiköllä. Tämä tapahtui tosin työssäkäyvien opiskelijoiden kohdalla, joten se ei vaikuta NEET-lukuun. Ei-formaaliin koulutukseen osallistumisessa muutokset ovat vielä opiskelijoiden osuuksia pienempiä. Koulutuksen keskeyttämisissäkään ei työvoimatutkimusten valossa ole tapahtunut mitään hälyttävää muutosta. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olemista on vaikea selittää vanhempien luona asumisellakaan. Jos jotakin, niin se on entisestään vähentynyt.
Tilastojen valossa NEET-nuorten yleistyminen rinnastuu siis ensisijaisesti työmarkkinoiden ja suhdanteiden muutoksiin. Lohduttomuudessaankin havainto on lohdullinen. Siitä ei suoraan seuraa se, että nuoret olisivat yhtään sen enempää syrjäytyneitä tai hunningolla kuin aiemminkaan. Työmarkkinoiden heilahtelut vain osuvat nuoriin aikuisväestöä voimakkaammin ja tilanne yleensä korjautuu talouskasvun voimistuessa. Pikkaisen enemmän voisi olla huolissaan siitä, liittyykö NEETin ja työmarkkinavaikeuksien yleistymiseen pitkäaikaisia terveysongelmia. Nämä voivat ajan kanssa muodostua pysyviksi esteiksi nuorten etsiessä omia polkujaan aikuisuuteen. Tästä ja muusta nuoriin liittyvästä saamme onneksi uutta tietoa Oma linja -hankkeen edetessä. Tätä ennen kannattanee välttää NEET-lukujen ylitulkintaa. Toive voi tosin osoittautua turhaksi vaalivuoden kurkistellessa heti seuraavan kulman takaa.
